Lihaton lokakuu - minustako vegaani?

Docventuresin haaste lihattoman lokakuun viettämiseen on ihan superhyvä. Food Inc. dokkarin jälkimainigeissa on hyvä tuoda tapetille se seikka että lihankulutuksen vähentämisellä ja jopa lopettamisella voi vaikuttaa omalta osaltaan merkkitävästi niin hiilijalanjälkeensä kuin eläinten hyvinvointiin. Kaikenlaiset lihattoman lokakuun kaltaiset tempaukset herättävät ihmisiä ajattelemaan ja toivottavasti myös toimimaan.

Itsekin innostuin Lihaton Lokakuu-ideasta ja kun samaan aikaan Food Matters-sivustolla liityin kuukauden meditaatioharjoitus-sähköpostilistalle (10min. meditaatio-harjoitus/pvä) niin vegaaniruokavalion kokeileminen ei olisi yhtään hassumpi idea toteuttaa samalla.

Noin parin vuoden ajan olen ollut ns. semi-kasvissyöjä, eli lähinnä se on tarkoittanut sitä että teen itse aina kasvisruokaa mutta esim. kotona olen syönyt lihatuotteita normaaliin tapaan. Maitotaloustuotteita ja kananmunia olen käyttänyt myös. Nyt kuitenkin kun asustelen yksin, olen miettinyt omaa syömistäni uudelleen. Onko esimerkiksi hiilijalanjäljen kannalta mitään pointtia siinä että en syö lihaa mutta kulutan kuitenkin maitotaloustuotteita joka päivä (jugurttia, maitoa, juustoa, ruokakermoja, voita jne.) Nekin kun kuitenkin tulevat siitä samasta ammusta. Toisena asiana vaakakupissa painaa terveellisyys. Maitotuotteiden käyttö lisää limaneritystä joka astmaatikolle voi olla haitallista ja maitotuotteiden rasvaisuus mietityttää myös aika ajoin. Mihinkään rasvattomiin maitotuotteisiin en kuitenkaan usko, koska silloin maidosta on luultavasti lähtenyt aika paljon muitakin tärkeitä ravintoaineita pois.

Mutta. Maaseudun puolustajana ja luomun vannoutuneena kannattajana näen esim. luomulihan- ja maidontuotannossa paljon hyviä asioita. Parhaimmillaan eläimet voivat oikein hyvin, niillä on riittävästi tilaa ja puhdasta ravintoa. Ympäristötietoisella tilalla kaikki kiertää, karja syö ruohoa ja lannalla ravitaan maata. Perinnemaisemat pysyvät elinvoimaisina. Tämä ei tietenkään toteudu kaikilla tiloilla, mutta joissakin kyllä.

Lihankulutusta pitää vähentää, se on selvä asia, mutta onko tosiasiassa realistista olettaa kaikkien maailman ihmisten siirtyvän vegaaneiksi? Realistisempaa on kannustaa lihankulutuksen vähentämiseen ja luomun suosimiseen. Naudanliha voisi muuttua juhlaruoaksi ja villikala, kana, kalkkuna ja sika (luomuna tietenkin) voisivat olla arkisempia vaihtoehtoja, mutta niitäkin kulutettaisiin kohtuudella - pienempiä määriä ja muutaman kerran viikossa. Kasvisruokapäiviä voisi olla 2-3.

Törmäsin Itä-Suomen yliopiston kehittelemään, Välimeren ruokavalion tiimoilta koostettuun Itämeren ruokavalioon. Se kuulostaa perusperiaatteiltaan kohtuullisen ekologiselta (ainakin verrattuna perinteiseen länsimaiseen ruokavalioon) ja korostaa kotimaisia ruokatuotteita. Lähiruoka - ja luomu ideaan Itämeren ruokavalio soveltuu erinomaisesti.

Itämeren ruokavalion terveellisyyden tutkimus on herättänyt osin kritiikkiä ja suora vertaaminen Välimeren ruokavalioon ei varmaankaan ole kovin järkevää (tai vertailuja tehtäessä tarvittaisiin varmaankin aika laajaa tutkimusta eri ruoka-aineiden ravintoainepitoisuuksista, välimeren/itämeren asukkaiden geeniperiästä, ilmastosta, ympäristöstä yms. tekijöistä jotta ruokavalioita voisi täysin verrata keskenään). Mutta tällaisella peruskoulun ravintotietämyksellä Itämeren ruokavalion ruokakolmio näyttää minusta hyvinkin terveelliseltä ja vielä kun tuotteet hankkii luomuna ja mahdollisimman läheltä niin ekologisuuskin tulee otettua huomioon. 

Kumpaan suuntaan sitten lähteä? Vegaaniselle linjalle vai lähi-ja luomuruokalinjalle?

Minulla on vähän paha tapa tehdä asioista mustavalkoisia, joko-tai periaatteella toteutuvia kysymyksiä. Niin myös ruoka-asioissa. Eli joko ryhdyn reilusti vegaaniksi, rakennan ruokakaapin vegaanista ruokavaliota tukevaksi, mietin miten erityistilanteissa toimin jotta vegaanius onnistuisi ja kahmin käsiini tietoutta vegaanireseteistä ja aterioiden koostamisesta. Tai sitten lähden lähi-ja luomuruokalinjalle, liityn luomuruokapiirin (voisin myös vegaanina liittyä siihen), rakennan ruokakaapin lähi-ja luomuruokaa tukevaksi, etsin kausiruokareseptejä ja etsin tietoa paikallisista tuottajista, jätän espanjalaiset tomaatit ja kvinoat kaupan hyllylle ja perehdyn mukulaselleriin.  

Kumpi suunta olisi siis parempi?

Nyt kun asiaa mietin niin näyttäisi siltä että päädyn samaan johtopäätökseen mihin päädyin reilu vuosi sitten kun kulutin pääni puhki ruoka-asioita miettiesäni. Kompromissiin.

Aion siis edelleen yrittää napata eri suuntauksista parhaat palat omaan ruokavaliooni ja pyrkiä kuluttamaan sellaisia tuotteita jotka jollain tavalla edistävät kestävää kehitystä ja ekologisuutta. 

Tässä esimerkkejä:

-suomalaisten marjojen laaja kavalkadi

-suomalaiset kasvikset, vihannekset, juurekset

-luomutuotetut hedelmät ja vihannekset (myös ulkomainen luomu)

-kaikenlaiset muut luomutuotteet

-Reilun kaupan tuotteet

-linssit, pavut, herneet yms.

-luomuliha, riista, villikala

-luomuviljat

 jne. jne.

Yleisesti ottaen kannatan kuitenkin kouluihin ja muihin ruokaloihin Itämeren ruokavalion tyyppistä lähi-ja luomuruokaa ja kasvisruokapäivien viettämistä.

Vegaanius on todella jees juttu, ja nyt lokakuun ajan aion ottaa lihattoman lokakuun haasteen vastaan ja aion yrittää olla kuukauden vegaanisella ruokavaliolla. Toivottavasti kuukauden aikana löydän uusia reseptejä ja uusia tuotteita, joita voin sitten tulevaisuudessakin hyödyntää. 

Noniin, päivän miettimisprosessi alkaakin varmaan olla tässä. Ajatuksia varmaan herää koko ajan lisää mutta niistä sitten uusia kirjoituksia myöhemmin. 

Liittykäähän mukaan Lihattomalle Lokakuulle! Lihaton Lokakuu

Viinanhuuruista opiskelijaelämää?

Uuden koulun aloittaminen on aina jännittävää. Uusia käytäntöjä, uusi ympäristö, uusia ihmisiä. Yliopiston aloittaminen on ollut minulle tosi suuri muutos ja jotenkin vieläkin tuntuu oudolta tituleerata itseään yliopisto-opiskelijaksi. Opiskelupaikka Tampereella oli koko kevään ja kesän ajan päähaaveenani mutta en kuitenkaan uskaltanut ihan tosissaan ajatella Tampereelle pääsyä. Pääajatus oli vain yrittää antaa kaikkensa ja se riittäköön. Onneksi se riitti yliopistoon asti.

Yksi eniten jännittänyt asia ennen koulun alkua oli kavereiden löytäminen. Löydänkö samanhenkisiä ihmisiä? Minkälaisia kaikenlaiset tutustumistapahtumat ovat? Osaanko tutustua ihmisiin? Kenen kanssa menen syömään tai luennoille?

Olen kohtuullisen introvertti tapaus. Tykkään olla aika paljon omissa oloissani ja tehdä omia juttujani. En viihdy kovin hyvin isoissa ryhmissä ja ryhmätilanteessa jään monesti sivustaseuraajaksi ja annan suulaimpien johtaa keskustelua. Olen todella huono korottamaan ääntäni, eli jos tilanteessa on hälinä päällä en monestikaan saa puheenvuoroa koska en yksinkertaisesti tykkää huutamisesta. En itse asiassa edes muista milloin olisin viimeksi huutanut. Varmaan joskus keikalla, jos se lasketaan :) 

Mutta siis. Mukavimmat sosiaaliset tilanteet minulle ovat sellaisia missä on vain muutama ihminen, esim. 2-5 jolloin jokaisella on aikaa ja tilaa puhua. Perheen ja parhaimpien kavereiden seurassa olen aika puhelias ja huomattavasti rennompi kuin aivan uusien ihmisten kanssa. Perheen parissa on siitäkin mielestä rentouttavaa olla, nimittäin meidän perheessä oikeastaan kaikilla on vähän introvertit luonteet. Osalla enemmän ja osalla vähemmän, mutta kuitenkin niin että vaikka kotona olisikin ihmisten ympäröimänä voi kuitenkin samalla olla ikään kuin omissa oloissaan. 

Tässä kaksi harvinaisen kuvaavaa otosta, joihin voin hyvin samaistua:

kuvat: http://introvertretreat.com/

Samanhenkisten kavereiden löytyminen ei ole ainakaan vielä tuntunut kovinkaan helpolta. Tutustumisilloissa olen käynyt oman jaksamisen mukaan (jokailtainen sosialisointi ottaa voimille) mutta on tainnut käydä niin että iltojen suunnittelijat ovat olleet meneviä ekstrovertti-ihmisiä, koska ainakin itselleni illat ovat tuntuneet välillä melko ahdistavilta. Alkoholi on monesti pääroolissa ja vaikka minulla ei ole mitään alkoholia itsessään vastaan, en kuitenkaan pidä siitä kuinka suuressa roolissa se tapahtumissa on. Bilettäminen ei muutenkaan ole koskaan ollut minun juttuni.

Olisi mukavaa jos ainakin osa tapahtumista olisi reilusti alkoholittomia ja rauhallisempia illanviettoja jolloin olisi enemmän aikaa tutustua ihmisiin. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin näyttää nauttivan alkoholillisista illoista sen verran paljon etteivät tuutorit ole panostaneet vaihtoehtoisiin tapahtumiin kovin suurella innolla. 

Kyse ei ole siitä kummanlainen illanvietto olisi "parempi" vaan siitä että tapahtumien tarjonta ei ole tarpeeksi monipuolista. Itse näen yliopiston kirjavana, monikulttuurisena erilaisten ihmisten yhteisönä jossa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti - riippumatta erilaisuuksista. Tähän liittyy myös alkoholittomien henkilöiden valinnan kunnioittaminen ja huomioonottaminen. Tätä ei ole juuri tutustumisilloissa näkynyt. 

Voikin olla että muut introvertit ja ujommat tyypit ovat jättäneet bile-illat välistä, koska aika menevältä sakilta on tähän mennessä porukka vaikuttanut. Luennoilta heitä varmaan ainakin löytää, kuten löytää minutkin seuraavana maanantaina. :)

Mukavaa perjantai-iltaa!

Uusi vihreämpi ilme

Täällä taas blogin äärellä PITKÄN tauon jälkeen. Noin kuukautta vaille vuosi on mennyt edellisestä blogikirjoituksesta, vaikka tuntuu ettei siitä nyt niin kovin kauan edes ole. 

Mitä tässä välissä on tapahtunut? Viimeksi kuvailin unelma-eko-elämäntyyliäni seuraavaasti:

 "Parikymppinen ympäristöpolitiikan opiskelija, asuu pienehkössä kerrostaloyksiössä jonka keittiöstä löytyy punaiset, retrot kaapinovet ja soppelisti tilaa ruoanlaitolle. Ikkunalla kasvaa yrttejä ja jääkapista löytyy mm. kasviksia, vuohenjuustoa ja edellispäivän avokadosalaattia. Ruokavalio ei sisällä lihaa ja maitotuotteet ovat joko luomua tai korvattu esim. kauravalmisteilla. Suomalaista villikalaa kuluu erityis-juhlatapauksissa. Hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, täysjyväviljaa, öljyjä ja yrttejä ja mausteteita kuluu paljon. Kokkaa enimmäkseen itämaisia makuja ja kokeilee monenlaisia uusia reseptejä. Käyttää kauden tuotteita ja luomua niin usein kuin mahdollista. Ei juo juurikaan alkoholia. Kokkaa enimmäkseen raakaherkkuja. Kulkee paikasta toiseen pyörällä tai julkisilla. Käyttää rahansa lähinnä ruokaan ja palveluihin, kuten kulttuuritapahtumiin, hierontaan tai elokuviin. Kiertää paljon kirppareita ja ostaa suurimman osan vaatteistaan ja muitakin tavaroita sieltä. Isommissa ostoissa pyrkii ostamaan laadukkaan ja kestävän tuotteen. Harrastaa kulttuuria, tanssia, joogaa, luonnossa liikkumista. Jakelee kaduilla Greenpeacen flyereitä ja seuraa politiikkaa.Pyrkii viettämään paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. "

Jossakin määrin on onnistunut unelmien toteuttaminen, nimittäin allekirjoittanut on tällä hetkellä parikymppinen ympäristöpolitiikan opiskelija, asuu 30m2 yksiössä joka ei ole kovin retro mutta nätti kaikin puolin muuten ja ruoanlaitolle on keittiössä tilaa. Jääkapista löytyy kasviksia ja omena-puolukkaleipää, ruokavaliokin ainakin suurinpiirtein kuvatunlainen. Ei juo juurikaan alkoholia, eikä oikein tykkää bilettämisestä. Raakaherkkuja ei ole kokannut, mutta muita herkkuja kylläkin. Kulkee paikasta toiseen tällä hetkellä kävellen, rahaa on kulunut lähinnä ruokaan ja kodin laittamiseen. Seuraa politiikkaa ja viettää paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Syksy on siis alkanut uusilla tuulilla uudessa koulussa, uudessa kaupungissa ja uudessa asunnossa. Vielä on melkoisen outo olo näistä kaikista muutoksista ja arjen rutiinit vielä hakevat paikkaansa, mutta pikkuhiljaa tässä kuitenkin on alkanut jo tottua uuteen asuinpaikkaan.

Blogin teemakin kaipasi hieman päivittämistä. Nyt projektit ovat paketissa ja on aika jatkaa vihreämmällä linjalla,  raportoida tilanteista joihin introvertti arjessaan ajautuu, pohtia yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ilmiöitä ja tehdä kaikkea sitä mikä hyvältä tuntuu. 

Blogin uusi aikakausi käynnistyy NYT Pariisin Kevään uuden materiaaliin tahtiin. :)

Pariisin Kevät - Odotus