Viinanhuuruista opiskelijaelämää?

Uuden koulun aloittaminen on aina jännittävää. Uusia käytäntöjä, uusi ympäristö, uusia ihmisiä. Yliopiston aloittaminen on ollut minulle tosi suuri muutos ja jotenkin vieläkin tuntuu oudolta tituleerata itseään yliopisto-opiskelijaksi. Opiskelupaikka Tampereella oli koko kevään ja kesän ajan päähaaveenani mutta en kuitenkaan uskaltanut ihan tosissaan ajatella Tampereelle pääsyä. Pääajatus oli vain yrittää antaa kaikkensa ja se riittäköön. Onneksi se riitti yliopistoon asti.

Yksi eniten jännittänyt asia ennen koulun alkua oli kavereiden löytäminen. Löydänkö samanhenkisiä ihmisiä? Minkälaisia kaikenlaiset tutustumistapahtumat ovat? Osaanko tutustua ihmisiin? Kenen kanssa menen syömään tai luennoille?

Olen kohtuullisen introvertti tapaus. Tykkään olla aika paljon omissa oloissani ja tehdä omia juttujani. En viihdy kovin hyvin isoissa ryhmissä ja ryhmätilanteessa jään monesti sivustaseuraajaksi ja annan suulaimpien johtaa keskustelua. Olen todella huono korottamaan ääntäni, eli jos tilanteessa on hälinä päällä en monestikaan saa puheenvuoroa koska en yksinkertaisesti tykkää huutamisesta. En itse asiassa edes muista milloin olisin viimeksi huutanut. Varmaan joskus keikalla, jos se lasketaan :) 

Mutta siis. Mukavimmat sosiaaliset tilanteet minulle ovat sellaisia missä on vain muutama ihminen, esim. 2-5 jolloin jokaisella on aikaa ja tilaa puhua. Perheen ja parhaimpien kavereiden seurassa olen aika puhelias ja huomattavasti rennompi kuin aivan uusien ihmisten kanssa. Perheen parissa on siitäkin mielestä rentouttavaa olla, nimittäin meidän perheessä oikeastaan kaikilla on vähän introvertit luonteet. Osalla enemmän ja osalla vähemmän, mutta kuitenkin niin että vaikka kotona olisikin ihmisten ympäröimänä voi kuitenkin samalla olla ikään kuin omissa oloissaan. 

Tässä kaksi harvinaisen kuvaavaa otosta, joihin voin hyvin samaistua:

kuvat: http://introvertretreat.com/

Samanhenkisten kavereiden löytyminen ei ole ainakaan vielä tuntunut kovinkaan helpolta. Tutustumisilloissa olen käynyt oman jaksamisen mukaan (jokailtainen sosialisointi ottaa voimille) mutta on tainnut käydä niin että iltojen suunnittelijat ovat olleet meneviä ekstrovertti-ihmisiä, koska ainakin itselleni illat ovat tuntuneet välillä melko ahdistavilta. Alkoholi on monesti pääroolissa ja vaikka minulla ei ole mitään alkoholia itsessään vastaan, en kuitenkaan pidä siitä kuinka suuressa roolissa se tapahtumissa on. Bilettäminen ei muutenkaan ole koskaan ollut minun juttuni.

Olisi mukavaa jos ainakin osa tapahtumista olisi reilusti alkoholittomia ja rauhallisempia illanviettoja jolloin olisi enemmän aikaa tutustua ihmisiin. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin näyttää nauttivan alkoholillisista illoista sen verran paljon etteivät tuutorit ole panostaneet vaihtoehtoisiin tapahtumiin kovin suurella innolla. 

Kyse ei ole siitä kummanlainen illanvietto olisi "parempi" vaan siitä että tapahtumien tarjonta ei ole tarpeeksi monipuolista. Itse näen yliopiston kirjavana, monikulttuurisena erilaisten ihmisten yhteisönä jossa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti - riippumatta erilaisuuksista. Tähän liittyy myös alkoholittomien henkilöiden valinnan kunnioittaminen ja huomioonottaminen. Tätä ei ole juuri tutustumisilloissa näkynyt. 

Voikin olla että muut introvertit ja ujommat tyypit ovat jättäneet bile-illat välistä, koska aika menevältä sakilta on tähän mennessä porukka vaikuttanut. Luennoilta heitä varmaan ainakin löytää, kuten löytää minutkin seuraavana maanantaina. :)

Mukavaa perjantai-iltaa!