Lihaton lokakuu - minustako vegaani?

Docventuresin haaste lihattoman lokakuun viettämiseen on ihan superhyvä. Food Inc. dokkarin jälkimainigeissa on hyvä tuoda tapetille se seikka että lihankulutuksen vähentämisellä ja jopa lopettamisella voi vaikuttaa omalta osaltaan merkkitävästi niin hiilijalanjälkeensä kuin eläinten hyvinvointiin. Kaikenlaiset lihattoman lokakuun kaltaiset tempaukset herättävät ihmisiä ajattelemaan ja toivottavasti myös toimimaan.

Itsekin innostuin Lihaton Lokakuu-ideasta ja kun samaan aikaan Food Matters-sivustolla liityin kuukauden meditaatioharjoitus-sähköpostilistalle (10min. meditaatio-harjoitus/pvä) niin vegaaniruokavalion kokeileminen ei olisi yhtään hassumpi idea toteuttaa samalla.

Noin parin vuoden ajan olen ollut ns. semi-kasvissyöjä, eli lähinnä se on tarkoittanut sitä että teen itse aina kasvisruokaa mutta esim. kotona olen syönyt lihatuotteita normaaliin tapaan. Maitotaloustuotteita ja kananmunia olen käyttänyt myös. Nyt kuitenkin kun asustelen yksin, olen miettinyt omaa syömistäni uudelleen. Onko esimerkiksi hiilijalanjäljen kannalta mitään pointtia siinä että en syö lihaa mutta kulutan kuitenkin maitotaloustuotteita joka päivä (jugurttia, maitoa, juustoa, ruokakermoja, voita jne.) Nekin kun kuitenkin tulevat siitä samasta ammusta. Toisena asiana vaakakupissa painaa terveellisyys. Maitotuotteiden käyttö lisää limaneritystä joka astmaatikolle voi olla haitallista ja maitotuotteiden rasvaisuus mietityttää myös aika ajoin. Mihinkään rasvattomiin maitotuotteisiin en kuitenkaan usko, koska silloin maidosta on luultavasti lähtenyt aika paljon muitakin tärkeitä ravintoaineita pois.

Mutta. Maaseudun puolustajana ja luomun vannoutuneena kannattajana näen esim. luomulihan- ja maidontuotannossa paljon hyviä asioita. Parhaimmillaan eläimet voivat oikein hyvin, niillä on riittävästi tilaa ja puhdasta ravintoa. Ympäristötietoisella tilalla kaikki kiertää, karja syö ruohoa ja lannalla ravitaan maata. Perinnemaisemat pysyvät elinvoimaisina. Tämä ei tietenkään toteudu kaikilla tiloilla, mutta joissakin kyllä.

Lihankulutusta pitää vähentää, se on selvä asia, mutta onko tosiasiassa realistista olettaa kaikkien maailman ihmisten siirtyvän vegaaneiksi? Realistisempaa on kannustaa lihankulutuksen vähentämiseen ja luomun suosimiseen. Naudanliha voisi muuttua juhlaruoaksi ja villikala, kana, kalkkuna ja sika (luomuna tietenkin) voisivat olla arkisempia vaihtoehtoja, mutta niitäkin kulutettaisiin kohtuudella - pienempiä määriä ja muutaman kerran viikossa. Kasvisruokapäiviä voisi olla 2-3.

Törmäsin Itä-Suomen yliopiston kehittelemään, Välimeren ruokavalion tiimoilta koostettuun Itämeren ruokavalioon. Se kuulostaa perusperiaatteiltaan kohtuullisen ekologiselta (ainakin verrattuna perinteiseen länsimaiseen ruokavalioon) ja korostaa kotimaisia ruokatuotteita. Lähiruoka - ja luomu ideaan Itämeren ruokavalio soveltuu erinomaisesti.

Itämeren ruokavalion terveellisyyden tutkimus on herättänyt osin kritiikkiä ja suora vertaaminen Välimeren ruokavalioon ei varmaankaan ole kovin järkevää (tai vertailuja tehtäessä tarvittaisiin varmaankin aika laajaa tutkimusta eri ruoka-aineiden ravintoainepitoisuuksista, välimeren/itämeren asukkaiden geeniperiästä, ilmastosta, ympäristöstä yms. tekijöistä jotta ruokavalioita voisi täysin verrata keskenään). Mutta tällaisella peruskoulun ravintotietämyksellä Itämeren ruokavalion ruokakolmio näyttää minusta hyvinkin terveelliseltä ja vielä kun tuotteet hankkii luomuna ja mahdollisimman läheltä niin ekologisuuskin tulee otettua huomioon. 

Kumpaan suuntaan sitten lähteä? Vegaaniselle linjalle vai lähi-ja luomuruokalinjalle?

Minulla on vähän paha tapa tehdä asioista mustavalkoisia, joko-tai periaatteella toteutuvia kysymyksiä. Niin myös ruoka-asioissa. Eli joko ryhdyn reilusti vegaaniksi, rakennan ruokakaapin vegaanista ruokavaliota tukevaksi, mietin miten erityistilanteissa toimin jotta vegaanius onnistuisi ja kahmin käsiini tietoutta vegaanireseteistä ja aterioiden koostamisesta. Tai sitten lähden lähi-ja luomuruokalinjalle, liityn luomuruokapiirin (voisin myös vegaanina liittyä siihen), rakennan ruokakaapin lähi-ja luomuruokaa tukevaksi, etsin kausiruokareseptejä ja etsin tietoa paikallisista tuottajista, jätän espanjalaiset tomaatit ja kvinoat kaupan hyllylle ja perehdyn mukulaselleriin.  

Kumpi suunta olisi siis parempi?

Nyt kun asiaa mietin niin näyttäisi siltä että päädyn samaan johtopäätökseen mihin päädyin reilu vuosi sitten kun kulutin pääni puhki ruoka-asioita miettiesäni. Kompromissiin.

Aion siis edelleen yrittää napata eri suuntauksista parhaat palat omaan ruokavaliooni ja pyrkiä kuluttamaan sellaisia tuotteita jotka jollain tavalla edistävät kestävää kehitystä ja ekologisuutta. 

Tässä esimerkkejä:

-suomalaisten marjojen laaja kavalkadi

-suomalaiset kasvikset, vihannekset, juurekset

-luomutuotetut hedelmät ja vihannekset (myös ulkomainen luomu)

-kaikenlaiset muut luomutuotteet

-Reilun kaupan tuotteet

-linssit, pavut, herneet yms.

-luomuliha, riista, villikala

-luomuviljat

 jne. jne.

Yleisesti ottaen kannatan kuitenkin kouluihin ja muihin ruokaloihin Itämeren ruokavalion tyyppistä lähi-ja luomuruokaa ja kasvisruokapäivien viettämistä.

Vegaanius on todella jees juttu, ja nyt lokakuun ajan aion ottaa lihattoman lokakuun haasteen vastaan ja aion yrittää olla kuukauden vegaanisella ruokavaliolla. Toivottavasti kuukauden aikana löydän uusia reseptejä ja uusia tuotteita, joita voin sitten tulevaisuudessakin hyödyntää. 

Noniin, päivän miettimisprosessi alkaakin varmaan olla tässä. Ajatuksia varmaan herää koko ajan lisää mutta niistä sitten uusia kirjoituksia myöhemmin. 

Liittykäähän mukaan Lihattomalle Lokakuulle! Lihaton Lokakuu

Viinanhuuruista opiskelijaelämää?

Uuden koulun aloittaminen on aina jännittävää. Uusia käytäntöjä, uusi ympäristö, uusia ihmisiä. Yliopiston aloittaminen on ollut minulle tosi suuri muutos ja jotenkin vieläkin tuntuu oudolta tituleerata itseään yliopisto-opiskelijaksi. Opiskelupaikka Tampereella oli koko kevään ja kesän ajan päähaaveenani mutta en kuitenkaan uskaltanut ihan tosissaan ajatella Tampereelle pääsyä. Pääajatus oli vain yrittää antaa kaikkensa ja se riittäköön. Onneksi se riitti yliopistoon asti.

Yksi eniten jännittänyt asia ennen koulun alkua oli kavereiden löytäminen. Löydänkö samanhenkisiä ihmisiä? Minkälaisia kaikenlaiset tutustumistapahtumat ovat? Osaanko tutustua ihmisiin? Kenen kanssa menen syömään tai luennoille?

Olen kohtuullisen introvertti tapaus. Tykkään olla aika paljon omissa oloissani ja tehdä omia juttujani. En viihdy kovin hyvin isoissa ryhmissä ja ryhmätilanteessa jään monesti sivustaseuraajaksi ja annan suulaimpien johtaa keskustelua. Olen todella huono korottamaan ääntäni, eli jos tilanteessa on hälinä päällä en monestikaan saa puheenvuoroa koska en yksinkertaisesti tykkää huutamisesta. En itse asiassa edes muista milloin olisin viimeksi huutanut. Varmaan joskus keikalla, jos se lasketaan :) 

Mutta siis. Mukavimmat sosiaaliset tilanteet minulle ovat sellaisia missä on vain muutama ihminen, esim. 2-5 jolloin jokaisella on aikaa ja tilaa puhua. Perheen ja parhaimpien kavereiden seurassa olen aika puhelias ja huomattavasti rennompi kuin aivan uusien ihmisten kanssa. Perheen parissa on siitäkin mielestä rentouttavaa olla, nimittäin meidän perheessä oikeastaan kaikilla on vähän introvertit luonteet. Osalla enemmän ja osalla vähemmän, mutta kuitenkin niin että vaikka kotona olisikin ihmisten ympäröimänä voi kuitenkin samalla olla ikään kuin omissa oloissaan. 

Tässä kaksi harvinaisen kuvaavaa otosta, joihin voin hyvin samaistua:

kuvat: http://introvertretreat.com/

Samanhenkisten kavereiden löytyminen ei ole ainakaan vielä tuntunut kovinkaan helpolta. Tutustumisilloissa olen käynyt oman jaksamisen mukaan (jokailtainen sosialisointi ottaa voimille) mutta on tainnut käydä niin että iltojen suunnittelijat ovat olleet meneviä ekstrovertti-ihmisiä, koska ainakin itselleni illat ovat tuntuneet välillä melko ahdistavilta. Alkoholi on monesti pääroolissa ja vaikka minulla ei ole mitään alkoholia itsessään vastaan, en kuitenkaan pidä siitä kuinka suuressa roolissa se tapahtumissa on. Bilettäminen ei muutenkaan ole koskaan ollut minun juttuni.

Olisi mukavaa jos ainakin osa tapahtumista olisi reilusti alkoholittomia ja rauhallisempia illanviettoja jolloin olisi enemmän aikaa tutustua ihmisiin. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin näyttää nauttivan alkoholillisista illoista sen verran paljon etteivät tuutorit ole panostaneet vaihtoehtoisiin tapahtumiin kovin suurella innolla. 

Kyse ei ole siitä kummanlainen illanvietto olisi "parempi" vaan siitä että tapahtumien tarjonta ei ole tarpeeksi monipuolista. Itse näen yliopiston kirjavana, monikulttuurisena erilaisten ihmisten yhteisönä jossa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti - riippumatta erilaisuuksista. Tähän liittyy myös alkoholittomien henkilöiden valinnan kunnioittaminen ja huomioonottaminen. Tätä ei ole juuri tutustumisilloissa näkynyt. 

Voikin olla että muut introvertit ja ujommat tyypit ovat jättäneet bile-illat välistä, koska aika menevältä sakilta on tähän mennessä porukka vaikuttanut. Luennoilta heitä varmaan ainakin löytää, kuten löytää minutkin seuraavana maanantaina. :)

Mukavaa perjantai-iltaa!

Uusi vihreämpi ilme

Täällä taas blogin äärellä PITKÄN tauon jälkeen. Noin kuukautta vaille vuosi on mennyt edellisestä blogikirjoituksesta, vaikka tuntuu ettei siitä nyt niin kovin kauan edes ole. 

Mitä tässä välissä on tapahtunut? Viimeksi kuvailin unelma-eko-elämäntyyliäni seuraavaasti:

 "Parikymppinen ympäristöpolitiikan opiskelija, asuu pienehkössä kerrostaloyksiössä jonka keittiöstä löytyy punaiset, retrot kaapinovet ja soppelisti tilaa ruoanlaitolle. Ikkunalla kasvaa yrttejä ja jääkapista löytyy mm. kasviksia, vuohenjuustoa ja edellispäivän avokadosalaattia. Ruokavalio ei sisällä lihaa ja maitotuotteet ovat joko luomua tai korvattu esim. kauravalmisteilla. Suomalaista villikalaa kuluu erityis-juhlatapauksissa. Hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, täysjyväviljaa, öljyjä ja yrttejä ja mausteteita kuluu paljon. Kokkaa enimmäkseen itämaisia makuja ja kokeilee monenlaisia uusia reseptejä. Käyttää kauden tuotteita ja luomua niin usein kuin mahdollista. Ei juo juurikaan alkoholia. Kokkaa enimmäkseen raakaherkkuja. Kulkee paikasta toiseen pyörällä tai julkisilla. Käyttää rahansa lähinnä ruokaan ja palveluihin, kuten kulttuuritapahtumiin, hierontaan tai elokuviin. Kiertää paljon kirppareita ja ostaa suurimman osan vaatteistaan ja muitakin tavaroita sieltä. Isommissa ostoissa pyrkii ostamaan laadukkaan ja kestävän tuotteen. Harrastaa kulttuuria, tanssia, joogaa, luonnossa liikkumista. Jakelee kaduilla Greenpeacen flyereitä ja seuraa politiikkaa.Pyrkii viettämään paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. "

Jossakin määrin on onnistunut unelmien toteuttaminen, nimittäin allekirjoittanut on tällä hetkellä parikymppinen ympäristöpolitiikan opiskelija, asuu 30m2 yksiössä joka ei ole kovin retro mutta nätti kaikin puolin muuten ja ruoanlaitolle on keittiössä tilaa. Jääkapista löytyy kasviksia ja omena-puolukkaleipää, ruokavaliokin ainakin suurinpiirtein kuvatunlainen. Ei juo juurikaan alkoholia, eikä oikein tykkää bilettämisestä. Raakaherkkuja ei ole kokannut, mutta muita herkkuja kylläkin. Kulkee paikasta toiseen tällä hetkellä kävellen, rahaa on kulunut lähinnä ruokaan ja kodin laittamiseen. Seuraa politiikkaa ja viettää paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Syksy on siis alkanut uusilla tuulilla uudessa koulussa, uudessa kaupungissa ja uudessa asunnossa. Vielä on melkoisen outo olo näistä kaikista muutoksista ja arjen rutiinit vielä hakevat paikkaansa, mutta pikkuhiljaa tässä kuitenkin on alkanut jo tottua uuteen asuinpaikkaan.

Blogin teemakin kaipasi hieman päivittämistä. Nyt projektit ovat paketissa ja on aika jatkaa vihreämmällä linjalla,  raportoida tilanteista joihin introvertti arjessaan ajautuu, pohtia yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ilmiöitä ja tehdä kaikkea sitä mikä hyvältä tuntuu. 

Blogin uusi aikakausi käynnistyy NYT Pariisin Kevään uuden materiaaliin tahtiin. :)

Pariisin Kevät - Odotus

back in business

Takaisin blogin ja projektin ääreen, viimeinkin. Syyskuu oli yhtä hullunmyllyä; työntekoa ja paikasta toiseen juoksemista, ajatusten ristitulta ja sekalaisia aikataluluja. Blogille tai juuri muullekaan elämälle ei jäänyt juuri aikaa, mutta nyt on onneksi alkanut jo hieman helpottaa.

Syyskuun tavoitteet osoittautuivat tosiaan hitusen kunnianhimoisiksi, en tainnut pyöräillä kilometriäkään ja söin turhan usein työpaikan kahvitauolla pullan jos toisenkin. Jep, ei aivan mennyt putkeen touhu ainakaan projektin suhteen. Mutta nyt uudella innolla yrittämään!



Tänään pohdin erilaisia ekologisia elämäntyylejä, aina äärimmäisestä kulutuskieltäytyjästä ekokaupan omistajaan ja cityhipistä maaseudun lähiruokailijaan. Kenen elämäntyyli on loppujen lopuksi ekologisin ja kenties onnellisin, vai onko sitä edes mahdollista, tai kovin järkevääkään, määrittää?

Oma unelma-eko-elämäntyylini kuulostaisi suunnilleen tältä:

"Parikymppinen ympäristöpolitiikan opiskelija, asuu pienehkössä kerrostaloyksiössä jonka keittiöstä löytyy punaiset, retrot kaapinovet ja soppelisti tilaa ruoanlaitolle. Ikkunalla kasvaa yrttejä ja jääkapista löytyy mm. kasviksia, vuohenjuustoa ja edellispäivän avokadosalaattia. Ruokavalio ei sisällä lihaa ja maitotuotteet ovat joko luomua tai korvattu esim. kauravalmisteilla. Suomalaista villikalaa kuluu erityis-juhlatapauksissa. Hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, täysjyväviljaa, öljyjä ja yrttejä ja mausteteita kuluu paljon. Kokkaa enimmäkseen itämaisia makuja ja kokeilee monenlaisia uusia reseptejä. Käyttää kauden tuotteita ja luomua niin usein kuin mahdollista. Ei juo juurikaan alkoholia. Kokkaa enimmäkseen raakaherkkuja. Kulkee paikasta toiseen pyörällä tai julkisilla. Käyttää rahansa lähinnä ruokaan ja palveluihin, kuten kulttuuritapahtumiin, hierontaan tai elokuviin. Kiertää paljon kirppareita ja ostaa suurimman osan vaatteistaan ja muitakin tavaroita sieltä. Isommissa ostoissa pyrkii ostamaan laadukkaan ja kestävän tuotteen. Harrastaa kulttuuria, tanssia, joogaa, luonnossa liikkumista. Jakelee kaduilla Greenpeacen flyereitä ja seuraa politiikkaa.Pyrkii viettämään paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. "

Jääkaappi kuin karkki. Opiskelijabudjetilla kenties? Dream on.

Ruuan parhaat kaverit: yrtit.

Vielä jonain päivänä osaan oikeasti tanssia, se on suuri haave :)

Kuulostaako stereotyyppiseltä cityhipiltä? Saattaa olla, mutta minkäs sille mahtaa että näistä asioita sattuu tykkäämään. Viinalta haiseva solukämppä-opiskelijaelämä ei inspiroi kyllä yhtään, eikä kuntosali tai aerobic vaan kertakaikkiaan ole mun juttu.


On aika vaikeaa piirtää yhtä suoraa "eko-viivaa" jota kaikkien pitäisi kulkea, se ei vaan taida ole mahdollista. Kaikki ekologiset ratkaisut eivät toimi kaikilla. Ihmisillä on erilaisia ruokatottumuksia, allergioita ja aatteita. Joku haluaa käyttää rahansa vaatteisiin, joku muu taas aerobic-tunteihin. Joku rakastaa asua kaupungin keskustassa, toinen metsän rauhassa. Meitä ihmisiä on niin tavattoman moneen junaan.

Ehkäpä se lopputulema tällä pohdinnalla on se, että jos jokainen ottaisi edes tarkasteluun sen oman elämänsä ekologiselta näkökannalta ja tekisi muutoksia jotka istuvat omaan arkeen ja ajatusmaailmaan. Silläkin olisi jo paljon vaikutusta.

Ne merkittävimmät ratkaisut maapallon puolesta ja vastaan taitavat tehdä ne vaikutusvaltaisimmat ihmiset kaukana jossain, mutta sillä mitä jokainen ihminen arjessaan tekee on myös merkittävä vaikutus. Ensimmäisenä ainakin juuri siihen omaan elämään.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa Olavi Uusivirran seurassa. :)

kuvat: all around google-search

we eat our money - food is getting more and more expensive

No niin, syyskuu on vaihtunut ja elokuun ruokaostoskuitit on käyty läpi. Erittely löytyy hieman alempaa. Pakko kyllä myöntää etten ole kovinkaan hyvin pysynyt tavoitteissani jotka asetin elokuulle. Toisaalta, osa elokuun alussa asettamistani tavoitteista on selkiytynyt kuukauden aikana paremmin sovellettaviksi ja muutenkin pohdintaa on tapahtunut niin ekologisiin elämäntapoihin liittyen, arvomaailmaan ja tulevaisuuden ammattiin liittyen, kuin myös oman persoonallisuutenikin suhteen.

Harmittaa etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogia useammin, vaan paljon asioita joista aioin kirjoittaa unohtuivat arjen kiireisiin. Yritän nyt petrata tässä asiassa, jotta saisin itsekin paremmin ajatuksia järjestykseen ja blogi voisi uudistua parempaan päin. Tällä hetkellä se on vielä melko keskeneräisessä tilassa.

Elokuun tavoitteista unirytmi on pysynyt kohdillaan ehkäpä parhaiten, myös ateriarytmit ovat pysyneet suurinpiirtein kohdillaan. Parantamisen varaa kuitenkin on. Eniten petrattavaa löytyy kuitenkin herkkujen ja lisäaine-tuotteiden käytön vähentämisessä, liikunnan lisäämisessä ja ekologisten tapojen omaksumisessa. Ne asiat ovat vielä aika hakusessa.


Tässä on tällainen pikaerittely elokuun ruokaostoksista, virhemarginaali on luultavasti n. 0-50€ suuntaansa.


Kolmen hengen talous, ruokaostokset tehty vaihtelevasti K-Citymarketissa, Prismassa, Lidlissä ja Halpa-Hallissa.

Elokuun ruokaostokset yhteensä: 444,45€

Alkoholin, karkkien, leivonnaisten ja muovikassien osuus: 134,32€

Elokuun ruokaostokset ilman alkoholituotteita, karkkia, leivonnaisia ja muovikasseja: 310,13€

Yhden hengen ruokakuluiksi muodostui siis 444,45€:3= 148,15€

Ilman herkkuja summa olisi 310,13:3= 103,38€

Summat tuntuvat näin äkkiseltään tosi isoilta, keskiverto suomalainen perhe kuitenkin kuluttaa kutakuinkin saman verran, n. 300-800€/kk. Säästämisen varaa kuitenkin on ja paljon, ja ne tehtävät säästöt vaikuttavat suoraan myös terveyteen - positiivisesti. Ruokakulujen tarkkailu siis edesauttaa myös terveellisiä ja ekologisia elämäntapoja.

Ruoan hinta tulee luultavasti tulevaisuudessa kasvamaan entisestään, MTT arvioi heinäkuussa 2012 että vuoden loppuun mennessä ruoan hinta on kallistunut 7% edellisvuoteen verrattuna. 7% näkyy ruokalaskussa jo aika selvästi.

Keinoja, joilla ruokalaskua on mahdollista pienentää, on useita. Viikon ruokien suunnitteleminen, herkkujen ja heräteostosten poisjättäminen, tarjousten hyödyntäminen ja mahdollisimman paljon itsetekeminen tulevat nyt ensimmäisenä mieleen ja niillä keinoilla voi jo saada aikaan selkeitä säästöjä.


Syyskuun tavoitteet tulevat tässä:

- Unirytmi edelleen, niin viikolla kuin viikonloppuisinkin, n. 22.00-06.00
- Säännölliset ruoka-ajat, suunnilleen 07.00, (10.00), 12.00, (15.00), 18.00, (21.00) välipalat suluissa
- Mahdollisimman paljon luomua, lisäaineetonta ja mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa
- Raakaruoan lisääminen ruokavalioon, esim. viherpirtelöt, lounas-salaatit ja keitot, sekä raakaherkut
- Kasvispainotteista ruokaa, kalaa ja lihaa n. kerran viikossa (raudanpuutteen vuoksi täysin kasvispainotteinen ruoka ei ole paras mahdollinen, olen saanut lääkäreiltä hieman noottia)
- Autottomuus (tiedän melkeimpä jo nyt ettei tule täysin onnistumaan, mutta yritän karsia ainakin yksinautoilun minimiin)
- Aamuisin puolen tunnin lenkki ulkona
- Vapaa-ajalla aina kun on valoisaa ja mahdollista -> metsään ulkoilemaan ja liikkumaan! (samaan syssyyn esim. marjastusta)
- Blogin päivittäminen joka toinen päivä

Onko liian kunnianhimoista? Pakko on ainakin yrittää.

Nyt kun heti kiirehdin nukkumaan, niin pysyn unirytmissä. :)


Good night all of you!

my head is spinninning

Pää täynnä ajatuksia mutta en saa niitä minkäänlaiseen järjestykseen. Tällä hetkellä kun vain vilkaisee huonettani niin saa käsityksen siitä miltä näyttää myös pään sisällä. Epäjärjestystä, sotkua, tekemättömiä asioita. Ei oo kivaa.

Se että työpäivinä on aikaa ajatella omia asioitaan ei välttämättä ole hyvä juttu siinä mielessä, että jo osaltaan päivänselvät asiat alkavat tuntua hankalilta ja rupeavat mietityttämään entistä enemmän. Toisaalta ajatustyön tuloksena saattaa huomata myös ihan hyödyllisiäkin näkökulmia.

Yksi tällainen näkökulma löytyi tänään kun surffailin erilaisilla raakaravinto-sivustoilla ja päädyin blogiin jossa nostettiin esille myös kriittisempiä ajatuksia raakaruoka-hypeä kohtaan. Olen ollut nyt aika innostunut raakaravinnon huikaisevista vaikutuksista joita ylistetään yhdellä jos toisellakin sivustolla, ja niellyt hieman sinisilmäisestikin kaiken mahdollisen tiedon mitä olen saanut myös kaupallisista lähteistä. Tällä kyseisellä blogi-sivustolla kuitenkin muistutettiin pitämään järki päässä varsinkin silloin kun syömisestä ja ruoansulatuksemme toiminnasta yrietään tehdä suoritettava biologinen projekti ja kun syömisen ajattelu alkaa viedä turhan paljon energiaa päivästämme ja pääkopamme kapasiteetista.

Monissa terveysväittämissä, jotka liittyvät raakaruoka-meininkiin, on varmasti ihan vinha perä (kuten esim. gluteenin ja maidon vaikutus elimistöönmme) ja ekologiset näkökulmat ovat tietysti myös erittäin tärkeitä. Samaan aikaan kuitenkin kun surffailen tutkimassa raakaruoka-reseptejä, mietin "ruoka-guruni" Jamie Oliverin mahdollisia ajatuksia asiasta. Jamie suosii kyllä mahdollisimman paljon luomutuotteita ja lähiruokaa, mutta ei varmastikaan luopuisi perinteisestä kypsennysmenetelmästä. Uunissa kypsytettyä kanaa lisukkeineen ja old-fashion-mud-pie:ta ei välttämättä korvata kovin helposti raakaversioilla, vaikka viherpirtelön voimalla sitä voisi toki yrittääkin.

Siispä päädyin mielessäni jonkinasteiseen kompromissiin. (huom! ailahtelevaisten ajatusteni vuoksi mielipiteeni saattaa muuttua myöhemmin)

Päätin siis napata Luonnollista! Syömisen syvin olemus-kirjasta ja raakaravinto-meiningistä itselleni sopivimmat ja hyödyllisimmät tärpit (Saastamoinen kehottaakin kirjassaan ennen kaikkea kuuntelemaan omaa kehoaan ja etsimään itselle sopivimmat vaihtoehdot) ja yhdistän ne Jamie Oliverin lanseeraamaan rentoon ruoanlaittoon. En tiedä osaanko kuvata omaa ihanneruokavaliotani kovinkaan täydellisesti, mutta yritän tuoda tärkeimmät pointit esille näiden inspiroivien kuvien avulla. :)

                   Tämä kokki innoitti minutkin ruoan pariin: Jamie Oliver

Jamie on ihan mahtava tyyppi, aito ja innostava ja "oh so british":D Jamien ruoanlaitto on hauskaa ja rentoa ja innostaa kokeilemaan kaikkia uusia juttuja. (huom! kuvassa oleva keittiö on kyllä semmonen unelmakeittiö ettei toista <3)

En aio hyljätä yhtä ultimate-lemppari-ruuistani, nimittäin nuudeliwokkia. Ja tosiasiassa se sisältää monia hyviä asiota, herkullisuutensa lisäksi, koska siinä on paljon kasviksia, terveellistä öljyä ja nuudeleitakin saa nykyään täysjyvänä. Hyväksytty siis berryn ruokavalioon!

Aion kuitenkin tutustua myös uusiin raakaruokatuttavuuksiin ja niiden avulla pyrkiä vähentämään viljan käyttöä. Siis vähentämään, en lopettamaan kokonaan. No, ne pullamössöleivät ja kaupan lisäainepommi-leivokset ajattelin hyvästellä kylläkin kokonaan. Mutta erilaisista raakasalaateista, viherkeitoista yms. saa mukavaa vaihtelua esimerkiksi lounasvaihtoehtoihin.

Maidon vaikutukset eivät taida olla pelkästään positiivisia, kuten olen erinäisitä lähteistä saanut lukea. Maidon tuottama lima keuhkoputkien lähettyville (lääketieteelliset epäkohdat mahdollisia) ei myöskään helpota astman hoitoani. Siksipä maitotaloustuotteiden käyttöä onkin hyvä pyrkiä vähentämään, mutta silloin tällöin sallin itselleni kyllä tämän ihanuuden nimeltä Ben&Jerry's Ice Cream. Ja hei, reilua kauppaa sentäs! Lahjaksi saamaani jäätelökonettakaan en aio kiikuttaa kirpparipöydälle, vaan aion kokeilla mitä mainioimpia jätskireseptejä, kohtuudella. Myös raakajätskiäkin on kehitelty, sitäkin voisi testailla.

Viherpirtelö. Tämä ihmeellinen superjuoma. Tervetuloa aamiaspöytään!

Nämä kaikenlaiset jännittävät smoothiejuomat kyllä tuntuvat aika mukavilta, joten niitä aion lisätä aamiaiseksi ja välipaloiksi enemmän. 

Herkuttelun suhteen yritän löytää itselleni sopivan tavan herkutella. Raakasuklaata aion ehdottomasti kokeilla, sekä muitakin raaka-jälkiruokia. Silloin tällöin myös perinteisempiä herkkuja on mukava tehdä, ja ruokosokeri, hunaja, pähkinät ja kuivatut hedelmät pysyy lemppareina leivontapuolella edelleenkin.

Tästä kuvasta tulee jotenkin tosi hyvä fiilis ja kaikki nuo värit ja tuo purilainen kuvastaa mun mielestä aika hyvin nimenomaan sitä fiilistä minkä haluaisia ruoanlaitossa olevan. Ehkä tuon lihapihvin vaihtaisin kuitenkin kasvispihviin :)

No niin, tämmöisiä ajatuksia tänään. Kello näyttää jo kovasti siltä että on aika mennä nukkumaan. Yritän aktivoitua tässä blogin pitämisessä, ihan tosissaan nyt, koska kirjoittaminen selvästi myös auttaa selvittämään epäjärjestyksessä olevia mietteitäni pään sisällä. 

Hyvää yötä ja toivottavasti nukkumatti vie unissa herkullisille makumatkoille :)

kuvat: weheartit.com, all around google

time goes by way too fast

Päivät vaan tulee ja menee ja tuntuu etten millään ehdi tehdä kaikkea, blogin päivittäminenkin on jäänyt vähäisemmäksi mitä olin suunnitellut.  Mutta nyt tarvitsen vain astetta enemmän itsekuria ja täytyy ryhtyä oikeasti hommiin! Ihan kaikilla projektin sektoreilla täytyy skarpata. Olen nimittäin lipsunut. Välillä ihan liikaakin.

Pahimpana on ollut pulla. En viitsinyt ottaa edes kuvaa tuosta kaupan pulla-ketaleesta, kun tosiasiassa se näytti melko limaiselta ja ikävältä tapaukselta. Mutta kun väsyneenä tulee töistä kotiin, niin alkaahan se sokeripommi houkutella ahmimaan.

Iltaruoan olen tehnyt ihan suunnitelmien mukaan joka ilta, mutta napostelua on tullut harrastettua ja ekologisiin muutoksiin en ole vielä kiinnittänyt tarpeeksi paljon huomiota.

Viikon MENU näyttää muuten tältä:

Ma: tomaatti-fetapasta

Ti: lohivokki ja couscous

Ke: -

To: kesäkurpitsavuoka

Pe: lehtiselleri-juustokeitto

La: pitaleivät soijasuikaletäytteellä

Su: pähkinärisotto

Juuston käyttöä voisi vähentää, mutta ainakin liha on korvattu jollain muulla. Pasta, couscous ja muut viljatuotteet ovat täysjyvää. 

Ei mikään kulinaristinen huippuelämys mutta ihan jees kotiruoka kuitenkin. 

Ohje löytyy täältä: http://www.yhteishyva-ruoka.fi/reseptit/paaruoka_l_m/fi_FI/lohivokki/   

Sää on näyttänyt viime aikoina kovasti tältä, mikä ei ole houkutellut kovasti liikkumaan ulkona. Tänään kuitenkin sain itseni ulos puolen tunnin lenkille, mikä antoi energiaa tehdä jotain muutakin.   

Välillä mietin että pitäisikö yrittää jo tehdä enemmän muutoksia ruokavalion muuttamisessa, mutta toisaalta jos en pysy näissä elokuun muutoksissa, jotka ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika helppoja, niin haasteellisempien muutoksien tekeminen tuskin onnistuu vielä.

Mutta ehkäpä jo ensi kuussa ruokavaliossa alkaa esiintyä enemmän tämän näköisiä herkkuja.